Opiston historia

PIEKSÄMÄEN TYÖVÄENOPISTO, SIILIN KANSALAISOPISTO, PIEKSÄMÄEN SEUTUOPISTO 1945-

Historiikki opiston 60-vuotisjuhlassa
23.4.2005 Kulttuurikeskus Poleenissa
Opetusneuvos Hannu Hyyrinen 23.4.2005
Päivitetty 6.3.2015, Rehtori Päivi Majoinen

Työväen- ja kansalaisopistojen synnyn taustaa

Sivistysharrastuksen virittäminen ja ylläpitäminen varttuneen nuorison ja aikuisväestön keskuudessa rakentui 1840-luvulla vallinneen voimakkaan kansallisuusaatteen pohjalle. Aatteen innostamat ylioppilaat kiteyttivät ohjelmansa julistukseen: ”Suomi on kansallis-tettava, kansa on sivistettävä.” Kun kansan itsetunnon herättäminen Snellmanin opetuk-sen mukaan merkitsi myös kansan omakielisen sivistyksen kehittämistä, muodostui kan-san sivistämisestä eräs suomalaisuusaatteen keskeinen tehtävä.

Ylioppilaiden innostuksesta alkanut toiminta johti Kansanvalistusseuran perustamiseen vuonna 1874. Seuran tarkoitukseksi määriteltiin hyödyllisen, kansantajuisen ja hinnaltaan halvan kirjallisuuden toimittaminen ja levittäminen sekä tiedonhalun herättäminen muillakin sopivilla keinoilla. Kansanvalistusseuran ohella yleinen yhteiskunnallinen ja sivistyksellinen kehitys johti 1880-luvulla myös sivistyksellisten kansanliikkeiden syntyyn. Ensimmäisenä tällaisena syntyi Etelä-Pohjanmaalla nuorisoseuraliike. Ensimmäinen nuorisoseura perustettiin Kauhavalle vuonna 1881. Liikkeen ohjelman ytimeksi kiteytyi itsekasvatukseen perustuva pyrkimys kansalaissivistykseen, jonka eettisenä päämääränä oli ”hyvä ihminen ja kunnon kansalainen”.

Kielitaistelun laannuttua 1880-luvun lopulla ylioppilaiden kiinnostus suuntautui kansan-opistoihin, joiden selkeäksi päämääräksi muodostui poliittisten huolien sävyttämänä ”kansan yhdistäminen ja sen henkisen vastustuskyvyn lujittaminen”. Tuhannet maalais-nuoret, etupäässä tilallisten pojat ja työt kävivät vuosisadan vaihteessa kansanopiston, joita oli jo yli 20. Oli luonnollista, että yhteiskunnassa, jossa väestöstä yli 90 % asui maaseudulla, vapaa sivistystyö sai elinvoimansa maaseutuväestön keskuudessa. Mutta lähinnä kaupungeissa asuvan työväestön keskuudessa harjoitettiin myös sivistystoimintaa. Työväkeä varten koottiin lainakirjastoja, järjestettiin kansantajuisia esitelmiä, perustettiin laulukuoroja sekä lukuseuroja. Jatkossa ruvettiin perustamaan työväenyhdistyksiä, joiden tehtävänä oli mm. hankkia lukusaleja jäsenilleen, järjestää hyödyllisiä luentoja ja toimeen-panna esitelmä-, huvi-, musiikki-, laulu- ym. tilaisuuksia. Jo 1890-luvulla ruvettiin myös kaupungeissa järjestämään kansanopistokursseja työväenyhdistysten toimesta.

1840-luvulla virinnyttä voimakasta kansallisuusaatetta ja sen seurauksena syntynyttä Kansanvalistusseuraa ja nuorisoseuratoimintaa, kansaopistoja ja työväestön keskuuteen syntyneitä harrastusseuroja voidaan pitää sinä perustana, jolle työväen- ja kansalais-opistot myöhemmin rakentuivat. Vuosia jatkuneen työn tuloksena senaatti myönsi luvan ensimmäisen työväenopiston perustamiselle Tampereelle marraskuussa 1898. Ennen sotia opistoja oli jo kaikkiaan 51 ja niissä oli lähes 21.000 opiskelijaa. Sotavuosien aikana opistojen määrä väheni, samoin opiskelijat, Raskaiden sotavuosien jälkeen aloitettiin myös vapaan kansansivistystyön jälleenrakentaminen. Opistojen ja opiskelijoiden määrä kohosi heti sotien jälkeen ennätyslukuihin. Uusia opistoja alettiin jälleen perustaa, yksi niistä Pieksämäelle vuonna 1945.

Pieksämäelle perustetaan työväenopisto

Vaikka yksityisten asianharrastajain mielessä olikin vuosikausia ollut ajatus työväenopiston tarpeellisuudesta Pieksämäellä, oli aloitteenteko sen aikaansaamiseksi vallinneen sotatilan takia siirtynyt vuodesta toiseen. Kun syyskuussa 1944 oli saatu odotettu välirauha, herä-tettiin asia uudelleen asianharrastajain keskuudessa ja samalla ryhdyttiin sitä mahdollisim-man yksityiskohtaisesti valmistelemaan. Toimitettu koemerkintä osoitti, että opistoon oli ilmoittautunut 94 oppilasta. Kun muutkin edellytykset näyttivät lupaavilta, jättivät maisterit Kaarlo Hakama ja Vilho Siikanen sekä kamreeri K. J. Lehtiö toukokuun 16 p:nä 1945 muistionsa valtuustolle ja esittivät siinä, että kauppalanvaltuusto perustaisi kunnallisena laitoksena toimivan työväenopiston, hyväksyisi sille ohj-säännön, valitsisi johtokunnan ja päättäisi, että vuoden 1945 talousarvioon merkitty ”Avustus aseveliyhdistykselle” siirretään opiston johtokunnan käyttöön.

Kesäkuussa valtuusto hyväksyi esitykset, valitsi opiston johtokuntaan kamreeri K. J. Lehtiön kokoonkutsujana, veturinkuljettaja Jalmari Jalasteen, leipuri Pentti Kainulaisen, viilari Aatu Partasen, maisteri Eero Rossin ja opettaja Antti Hännisen, Johtokunta aloitti toimintansa heti, valitsi puheenjohtajakseen K. J. Lehtiön ja varapuheenjohtajakseen Jalmari Jalasteen. Elokuussa valittiin opiston ensimmäiseksi johtajaksi maisteri Kaarlo Hakama ja opisto aloitettiin syyskuun 14 päivänä 1945. Opiston ensimmäisen talousarvion 92.000 markan menot katettiin 5.000 mk:n oppilasmaksuilla ja 45.000 mk:n valtionavustuk-sella, joten kauppalan osuudeksi jäi 42.000 mk.

Työväen opiston ensimmäinen työkausi kesti 26 viikkoa, 15 työtuntia viikossa. Opisto sai käyttöön Keskuskansakoululta kaksi luokkahuonetta ja oppilaiden ruokailuhuoneen. Opis-tossa opetti rehtori Hakaman lisäksi kuusi tuntiopettajaa: FM Pentti Korhonen opetti suo-men kieltä, op. Karin Ortola ruotsia, FM Oili Myyrä englantia, DI Arne Strömmer ammat-tipiirustusta ja ammattilaskentoa, kauppalankamreeri K. J. Lehtiö kirjanpidon alkeita ja yhteiskoulun kuvaamataidon opettaja Kerttu Hive-Nissinen tekstausta. Lisäksi Lehtiö ja Vilho Siikanen pitivät kumpikin joitakin luentoja.

Opistoon kirjoittautui syyslukukauden alussa 111 miestä ja 132 naista, yhteensä 243 oppilasta, joista oli ruumiillisen työn tekijöitä 96, liikealalla ja työnjohdossa olevia 83, virka- ja palvelusmiehiä 27, kotitehtävissä olevia 14 ja muita 43.

Maaliskuussa 1947 perustettiin opiston toverikunta, jonka toiminta ensimmäisenä vuonna rajoittui pariin illanviettoon. Toverikunta kantoi heti alusta alkaen huolta opiston toiminnas-ta ja esitti parannusehdotuksia. Siitä hyvänä esimerkkinä kirje johtokunnalle vuonna 1948, jossa läpikäydään niitä ongelmia, jotka vaikeuttivat opiston toimintaa sen ensimmäisinä vuosina. Kirjeessä todetaan:

”Opiston toimintaa on alusta alkaen heikentänyt vakinaisen Johtajan puute. Jo syksyisin opistoomme ilmoittautuneiden oppilaiden lukumäärä osoittaa, että paikkakunnallamme olisi mahdollisuus laajempaan ja tiiviimpään opiskelutoimintaan.

Toverikunnallamme ei ole ollut käytettävissä omaa, tarkoitusta vastaavaa huonetta, em-mekä ole liioin olleet tietoisia, että kansakoulun juhlasali olisi ollut saatavissa yhteisiä tilaisuuksia varten. Näin ollen on toverikunnan toiminta jäänyt pieneksi, ja se on ollut omiaan heikentämään koko opistomme oppilasmäärän koossa pysymistä.

Yhtenä syynä oppilaiden pois jäämiseen on opetusmenetelmä, sillä suurimmalla osalla oppilaita ei ole kuin kansakoulun tiedot, ja tähänastinen opetusmenetelmä olisi edellyttänyt laajempia pohjatietoja. Luullaksemme työväenopistot ynnä muut vastaavat laitokset, kuten vapaa- ja kansalaisopistot ovat niitä varten, joilla ei ole ollut mahdollisuuksia opiskella oppikouluissa. Tämän vuoksi on ollut luonnollista, että jo heti syyskaudella on osa oppi-laista jäänyt pois. Toiseksi: oppilaiden joukossa on paljon sellaisia, joilla on vuorotyö, joka on estänyt heitä tulemasta jokaiselle tunnille. Tätä seikkaa ei riittävästi ole otettu huomioon.

Yllä olevan johdosta esitämme, että Työväenopiston johtajan virka vakinaistettaisiin, ja varattaisiin sopiva huone toverikuntaa varten, sekä opetusmenetelmiä tarkistettaisiin.”

Yksi opiston toverikunnan alkuaikojen aktiivisuuden ja talkoohengen osoitus on Pyhityn järven rannalle parin vuoden aikana työn alla ollut ja vuonna 1958 valmistunut kesämaja. Toverikunta, myöhemmin opistolaisyhdistys täyttää parin vuoden kuluttua 60 vuotta. Se ansaitsisi oman historiikkinsa.

Työväenopistolla kaikkiaan kymmenen rehtoria

Esitykset opiston johtajan viran vakinaistamisesta ja muuttamisesta päätoimiseksi eivät johtaneet heti tuloksiin. Hakaman jälkeen sivutoimisena johtajana toimi nelisen vuotta Vilho Siikanen ja hänen jälkeensä yhden vuoden Toini Anttonen. Opiston ensimmäisenä vakinaisena johtajana aloitti FM Eero Raitio syksyllä 1955 toimittuaan sitä ennen jo vuoden ajan sivutoimisena.

Kesällä 1956 valittiin opiston johtajaksi Risto Juusela. Valinnan peruste oli mielenkiin-toinen: ”Koska muodollisen pätevyyden omaavista hakijoista hänen katsottiin varmimmin voivan antaa takeita siitä, että opiston ohjesäännön 1 §:ssä mainittu opiston tarkoitus tulee toteutetuksi.” Valinta oli ilmeinen epäluottamus edelliselle johtajalle, joka valitti vaalista, kuitenkin ilman menestystä.

Juusela oli virassa neljä vuotta, mutta seuraajaksi valittu Olli Simonen vain vuoden. Hänen jälkeensä tuli opiston johtoon valt. lis. Unto Tähtisen, mies suoraan Intiasta, niin kuin todetaan opiston 50-vuotishistoriikissa. Tähtinen tarttui innolla opiston kehittämiseen. Keväällä 1962 hän laati opiston kehittämissuunnitelman, joka johtokunnassa päätettiin ottaa harkittavaksi ja ilmoittaa kauppalanhallitukselle. Suunnitelman pääkohdat olivat:
• Opiston nimi muutetaan Pieksämäen Kansalaisopistoksi
• Opiston ohjelma porrastetaan siten, että keskeisenä ovat luentopiirit ja toispaikka-kuntalaisten ohjaamat opintopiirit. Luennoitsijoina esim. Jyväskylän Kasvatusopilli-nen Korkeakoulu, kirjailija, teatterinohjaaja, musiikkiopiston johtaja jne
• ”Sampola”-suunnitelma, eli rakennettavan kansalaiskoulun yhteyteen rakennet-taisiin myös tilat Kansalaisopistolle
• Harkitaan mahdollisuutta aloittaa teatteritoiminta siten, että vakinaisen opettajan tai apulaisjohtajan virka täytetään henkilöllä, jolla on teatterinjohtajan pätevyys

Unto Tähtinen erosi 1.9.1966, jolloin hän siirtyi hoitamaan mm. Turun yliopiston dosentin tehtäviä. Hän oli jo vuoden ollut virkavapaalla sijaisenaan valt. maist. Esko Koura. Seu-ranneessa vaalissa rehtoriksi valittiin Eero Mäkkeli Pyhäjärveltä. Kuopion Kansalaisopis-ton rehtori Urpo Seppänen antoi Mäkkelistä seuraavan lausunnon puhelimitse ja sen oli muistiin merkinnyt Esko Koura: ” Maisteri Mäkkeli on tähän mennessä ainoa rehtori Seppäselle harjoittelun suorittanut henkilö, jolle hän on antanut arvosanan kiitettävä. Maisteri Mäkkeli on valmistautunut tehtäviinsä erittäin huolellisesti ja hyvin. Vaikutti, että hän paneutui asioihin vakavasti. Hän esiintyi miellyttävästi, ja hänen luentotyylinsä oli hyvä, juttelunomainen tyyli, joka sopii kansalaisopistotyöhön.” Kun on tutustunut rehtori Mäkkelin työhön ja tuntee häntä henkilönä, voi sanoa, että Seppäsen luonnehdinta oli oikeaan osunut. Eero Mäkkeli toimi työväenopiston rehtorina peräti 27 vuotta ja hänen aikanaan opistoa kehitettiin voimakkaasti, ei aina niin helpossa toimintaympäristössä.

Mäkkelin siirtyessä eläkkeelle 1.9.1993 jatkoi tehtävässä oman virkansa ohella Helena Vuojakoski, kunnes työväenopiston ja Sillin kansalaisopiston yhteiseksi rehtoriksi tuli 1.10.1996 Marja-Leena Haimola.

Toimistoapua opistoon saatiin 1960-luvun puolivälissä. Parin lyhytaikaisen työsuhteen jälkeen Kyllikki Markkanen hoiti kansliaa seitsemän vuotta aina vuoteen1972, jolloin toimeen valittiin virassa edelleen oleva Leena Ritvanen. Leena Ritvanen työskenteli opistossa 31.12.2014 saakka.

Pitkäaikaisia johtokunnan jäseniä ovat olleet Eero Rossi 9, Eelis Räisä 12 , Veikko Mustonen 10, Toivo Orjala 9, Ari Kohvakka 9, ja Inkeri Hämäläinen 9 vuotta.

Työväenopistossa vähän päätoimisia opettajia

Työväenopiston opintopiirejä on hoidettu paikkakunnalla hyvin saatavissa olleiden päte-vien tuntiopettajien voimin. Rehtori Tähtinen oli jo vuonna 1962 esittänyt vakinaisen opettajan tai apulaisjohtajan virkaa, johon valittaisiin teatterinohjaaja tai vastaava. Ensimmäistä päätoimista opettajaa ryhdyttiin kuitenkin hankkimaan vasta 1970-luvulla, kun kaupunginhallitus esitti kouluhallitukselle musiikinopettajan viran perustamista 1.9.1972 lukien. Opiston johtokunta ei ollut perustamisen kannalla, koska päteviä opettajia oli erittäin vaikea saada, ja opistolla oli erinomaisia tuntiopettajia käytettävissään omalla paikkakunnalla. Kouluhallitus hyväksyi musiikinopettajan viran ja se päätettiin perustaa väliaikaisena työvuodeksi 1972-73. Toimeen ei kuitenkaan ollut yhtään hakijaa. Seuraa-vina vuosina musiikinopettajan toimi oli haettavana useita kertoja, mutta päteviä hakijoita ei ollut.

Teatteriharrastus oli jo vuosikymmeniä ollut varsin vilkasta seutukunnalla ja kaupungin alueella toimi useita harrastajateattereita ja ryhmiä. Niinpä vuonna 1977 oltiin opistoon perustamassa taideaineiden opettajan virkaa, mihin kuuluisivat lähinnä näyttämötyöhön liittyvät aineet, kuten suullinen esitys, lausunnan ohjaus, näytelmien harjoittaminen, ohjel-mien suunnittelun opetus ja kirjallisuus. Virkaa ei kuitenkaan perustettu, sillä seuraavan vuoden talousarviokäsittelyn yhteydessä esitettiin, että taideaineiden opettajan viran sijaan opistoon perustettaisiin 1.8.1978 alkaen vieraan kielen opettajan tilapäinen päätoiminen opettajan virka, pääaineena englannin kieli ja sivuaineena ruotsin kieli. Äänin 3-3, puheen-johtajan äänen ratkaistessa varattiin määräraha kielten opettajan viran perustamiseen.

Kouluhallitus antoi kuitenkin luvan täyttää 1.8.1878 lukien tilapäisen päätoimisen taideai-neiden opettajan viran enintään työvuodeksi 1978-79. Opiston ensimmäisestä päätoimi-sesta virasta kilvoittelivat FM Etta-Liisa Lappalaisen ja teatteriohjaaja Rauni Salminen. Äänestyksessä kumpikin sai kolme ääntä ja seuranneessa arvonnassa valituksi tuli Salminen. Päätöksestä jätettiin eriäviä mielipiteitä, koska syrjäytetyksi tuli koulutetuin hakija. Rehtori Mäkkelin sanoja lainatakseni ” Viran täyttö ja hoito meni farssiksi, mutta sehän sopi mainiosti, kun kysymyksessä oli teatterihommat.” Täytettäessä virkaa seuraa-vana vuonna vaalissa olivat jälleen samat henkilöt. Valituksi tuli nyt äänestyksen jälkeen Etta-Liisa Kunnas-Lappalainen. ”Hänen kaudellaan Pieksämäen teatterielämä eli väri-kästä ja kuohuvaa kauttaan ja homma luiskahti raiteilleen vasta Poleenin valmistuttua ja Reijo Paukun tultua näyttämötyön opettajaksi ja ohjaajaksi.”, toteaa Mäkkeli opiston 50-vuotishistoriikissä.

Etta-Liisa Lappalaisen jälkeen toimi työväenopiston taideaineiden opettajana pari vuotta Eeva-Riitta Lättilä. Joulukuussa 1989 valittiin virkaan Kotkan kaupunginteatterin ohjaaja Reijo Paukku työvuodeksi 1989-90 ja uudelleen vielä seuraavaksi vuodeksi. Hänen jäl-keensä virkaa ovat hoitaneet Jarmo Hämeranta, Pasi Toivanen, Pekka Laasonen, Kari Kinnaslampi, Eeva Eloranta ja viimeisimpänä FM Jari Tuononen. Kaikki nämä ohjaajat ovat suhtautu-neet työhönsä innostuneesti ja suurella ammattitaidolla ja lisänneet Pieksämäen teatteri-osaamista ja tunnettavuutta ympäri maata. Tämän ammattitaidon ovat huomioineet myös muut teatterit ohjaajia valitessaan.

Opistoon perustettiin päätoiminen kieltenopettajan virka jo vuonna 1982, mutta voimassa olleen valtakunnallinen virkojen täyttökiellon takia lupa viran täyttämiseen saatiin vasta vuonna 1984. Opiston ensimmäiseksi vakinaiseksi päätoimiseksi opettajaksi valittiin FK Helena Vuojakoski, joka hoiti sarkaansa ansiokkaasti kolmekymmentä vuotta, siirtyne eläkkeelle 31.7.2013. Kielten suunnittelijaopettajan toimessa aloitti FM Satu Radcliffe 1.8.2013.

Uusia päätoimisia virkoja esitettiin opistoon jatkossakin. Kesällä 1984 esitti työväenopiston johtokunta teknisten aineiden opettajan virkaa, mikäli siihen saadaan täysimääräinen valtionapu. Valtionapua ei saatu ja virka jäi täyttämättä. Keväällä 1985 Pieksämäen Lions Club esitti päätoimista musiikinopettajaa. Koska kuitenkin opettajista oli koko maassa suuri puute ja paljon virkoja täyttämättä ja samanaikaisesti selvitettiin oman musiikkikoulun perustamista kaupunkiin, niin johtokunta ei lämmennyt viran perustamiselle.

Työväenopiston pitkäaikaisia tuntiopettajia ja merkittäviä luennoitsijoita

Työväenopistossa on toiminut tuhansia tuntiopettajia. Heidän innostuksensa ja osaami-sensa varaan on toiminta voitu rakentaa 60 vuotta. Joukosta voitaisiin poimia iso määrä mielenkiintoisia ihmisiä, joiden osittainenkin luetteleminen on lyhyen ajan puitteissa mahdotonta. Maininnan kuitenkin ansaitsevat mielestäni Kansalais- ja työväenopistojen liiton ansiomerkillä palkitut pitkäaikaiset puurtajat. Tämä lista saa tänään jatkoa.

Hopeisen ansiomerkin 20 vuotta jatkuneesta työstä saivat vuonna1985 Tyyne Parviainen ja Ritva Uimonen ja kymmenen vuotta myöhemmin 1995 Seija Jurmu, Jorma Kiema, Veikko Laaksonen, Kaija Tamminen ja Marjukka Laakso. Viidentoista vuoden palvelusta ovat pronssisen ansiomerkin saaneet vuonna 1985 Leo Airaksinen, Terttu Karjalainen, Kati Kaipainen, Aino Kalpio, Toivo Majoinen, Raija Nenonen, Veikko Norontaus, Eelis Räisä, Marja-Liisa Tujunen ja Pauli Tuhkanen sekä vuonna 1995 Eino Eronen, Kaarlo Hilander, Pekka Hämäläinen, Anja Kinanen, Juhani Kolehmainen, Veikko Konttinen, Markku Koponen, Martti Lehtoaho, Ulla Närvänen, Ritva Pennanen, Eira Ruottinen, Markku Savolainen ja Seija Tikka.

Tänä päivänä lista olisi merkittävästi pitempi. Maininnan ansaitsee myös se, että
jo vuonna 1961 Eemil ja Ester Laitisille myönnettiin TOL:n kultareunaiset ansiomerkit.

Opiston luennoitsijoina on toiminut useita tunnettuja suomalaisia, kuten Pentti Linkola, Erik Nyholm, Pertti Seiskari, Kaari Utrio, Toivo Rautavaara, Erkki Pulliainen, Ville Komsi, Hannu Taanila, Anto Leikola, Martti Lindquist, Erkki Lähde, Kyösti Pulliainen, Marko Bjurström ja Ritva Enäkoski sekä kenialainen Swhem A. Ombuya.

Työväenopiston nimikysymys:

Työväenopiston nimikysymys oli suuren mielenkiinnon kohteena lähes koko toiminnan ajan. Nimeä yritettiin useaan otteeseen muuttaa, mutta opisto pysyi työväenopistona ja vasta kun seutukunnan opistot yhdistyivät vuoden 2003 alusta, nimi muuttui.

Rehtori Unto Tähtinen esitti ensimmäisen kerran julkisuudessa opiston nimen muuttamista Pieksämäen kansalaisopistoksi vuonna 1962. Todennäköisesti nimikysymys oli ollut jo jonkin aikaa mietittävänä. Elettiin poliittisesti aktiivista 60-lukua eikä ajan henki voinut olla vaikuttamatta myöskään opistoon. Kunniaksi työväenopistolle on kuitenkin sanottava, että pienestä kuohunnasta huolimatta opintopiirit säilyivät laajojen kansalaispiirien opintojen ja harrastusten tyyssijana. Opiston hallinnossa aika ajoin ilmennyt sanailu ei päässyt vaikut-tamaan tärkeimpään, eli kaikkien kuntalaisten tasapuolisten ja heidän omista tarpeistaan lähtevien palvelujen järjestämiseen.

Pari vuotta myöhemmin Tähtinen oli jälleen julkisuudessa ja esitti opiston uudeksi nimeksi Pieksämäen Opistoa.

Toukokuussa 1970 opiston johtokunta päätti yksimielisesti esittää opiston nimen muutta-mista Pieksämäen Kansalaisopistoksi. Perusteluiksi on johtokunnan pöytäkirjaan kirjattu mm. näin: ”Savo-Karjalan opistopiirin 26 opistoista vain Pieksämäen opisto oli enää työväe-opisto. Kansalaisopisto vastaisi paremmin opiston toiminnan sisältöä, eikä opisto haluaisi nimensä takia lukeutua samaan käsiteluokkaan kuin työväenaate, työväenpuolue, ty-väenlehti, työväenmarssi, työväenliike jne., eikä opisto missään tapauksessa koko toimi-tansa aikana ole toiminut vain työväenhenkisenä aateopistona” . Asia ei edennyt kaupun-ginhallitusta pitemmälle. Myöskään uusi yritys muutaman kuukauden kuluttua ei johtanut nimen muuttamiseen.

Vuonna 1982 aloite opiston nimen muuttamiseksi lähti kaupunginvaltuustosta. Opiston ohjesäännön uudistamisen yhteydessä esitettiin työväenopiston nimen muuttamista kansalaisopistoksi. Kannatettu esitys palautettiin kaupunginhallitukselle, joka pyysi asiasta opiston johtokunnan lausunnon. Äänin 3-3- puheenjohtajan äänen ratkaistessa jätettiin esitys nimen muuttamisesta tekemättä.

Vuonna 1986 oltiin taas uudistamassa opiston johtosääntöä. Tämä vaihe antoi jälleen mahdollisuuden puuttua myös opiston nimikysymykseen. Tällä kertaa ehdotuksena oli Pieksämäen aikuisopisto. Äänin 3-2 esitys hyväksyttiin, mutta kaupunginhallituksessa ja -valtuustossa ei asialle lämmetty.

Työväenopiston tilat

Opiston johtokuntaa ei voi syyttää aktiivisuuden puuttumisesta omien tilojen aikaan saamiseksi. Jo opiston perustamista seuraavana vuonna tehtiin kauppalanhallitukselle esitys. Rehtori Mäkkelin kertoman mukaan johtokunnan pöytäkirjan välistä löydettyyn Saimaa-askin kokoiseen lappuseen oli laadittu tilasuunnitelma, joka sisälsi voimistelu- ja juhlasalin lisäksi 4 luokkaa, keittiön, ruokasalin, kanslian, opetusvälinehuoneen, kerhohuoneen ja talonmiehen asunnon. Suunnitelmaa ei ymmär-rettävästi hyväksytty, mutta eipä sen tekemiseen tärvääntynyt suuria konsulttipalkkioita-kaan

Rehtori Tähtisen opiston kehittämissuunnitelma vuonna 1962 sisälsi ”Sampola”-suunni-telman, eli kansalaiskoulun yhteyteen rakennettavat opiston tilat. Nimi Sampola tulee ehkä Tampereen työväenopistolle samana vuonna valmistuneesta monitoimitalosta. Tämäkään suunnitelma ei toteutunut. Opisto toimi useissa vuokratiloissa, mm. Keskuskansakoulussa, Keskuskatu 30:ssä, Keskuskatu 16:ssa, Keskuskatu 47:ssä, jonka alakertaan valmistui opistolle mm. askartelutilat., ns. Taidekellari, vuonna 1965. Toimittiin myös keskikoulu-rakennuksessa nykyisen Kalevalan päiväkodin tiloissa..

Vasta vuonna 1979 saatiin vihdoin omia tiloja, kun nykyisen Meriluodon koulun lisäraken-nukseen saatiin toimistotilat ja oma auditorio, jotka palvelevat edelleen seutuopistoa.

Ympäristökunnat mukaan työväenopiston toimintaan

Vuoden 1967 alkaessa esitti maalaiskunnan raittiuslautakunta, jonka puheenjohtaja toimi mv. Viljo Häkkinen, että työväenopiston alaisia opintopiirejä perustettaisiin myös maalais-kunnan alueelle. Toukokuussa esitettiin kaupungin ja mlk:n hallituksille, että ne kiireelli-sesti ryhtyisivät toimenpiteisiin Työväenopiston opintopiirien aloittamiseksi mlk:n alueella.

Ensimmäiset opintopiirit aloittivat kunnan puolella vuonna 1968 Vaalijalan Keskuslaitok-sen kerhohuoneessa (englanti, Veli Luostari), Haapakosken koululla ( kirjanpito, Jukka Vatia, ja näytelmäpiiri, Kati Kaipainen) sekä Maaveden, Naarajärven, Toikkalan ja Venet-mäen kouluilla (näytelmäpiirit, Kati Kaipainen). Myös Raija Luostari ja Alvi Tinakari olivat ensimmäisiä tuntiopettajia. Viljo Häkkinen valittiin myös työväenopiston johtokuntaan.

Maaliskuussa 1969 opettajat Vilho Juuti ja Arvo Lyytikäinen esittivät Jäppilän kunnan kansalaisopistotoimikunnan puolesta, että Työväenopiston toiminta aloitettaisiin kunnan alueella. Mukaantulo hyväksyttiin ja kunnan ensimmäisissä opintopiireissä olivat tarjolla englannin kieli, kamerakerho, kirjallisuus, liikunta sekä esitys- ja ilmaisutaito. Opetuspaik-koina olivat Kirkonkylän koulu ja seurojentalo. Opettaja Vilho Juuti valittiin opiston johtokuntaan.

Virtasalmen kunta oli tammikuussa1970 tehnyt esityksen opistotoiminnan aloittamisesta kunnan alueella. Johtokunta aloitti pikaisesti selvitykset ja toukokuussa hyväksyttiin Virtasalmi mukaan opiston toimintaan 1.1.1971 alkaen. Kunnansihteeri Eino Kortelainen valittiin johtokuntaan ja kuntaan perustettiin seuraavat piirit: Englannit, Pekka Teerijoki ja Matti Snellman, musiikki, kanttori Pertti Laamanen, esitys- ja ilmaisutaito, Pekka Teerijoki, piirustus ja grafiikka, Ulla Itkonen, käytännön psykologia, Pentti Kainulainen, yhteiskunta-oppi, Matti Snellman ja maatalouskirjanpito ja -verotus, Kyösti Jordan.

Kesällä 1971 myös Haukivuoren kunnanhallitus esitti työväenopiston toiminnan aloittamis-ta kunnan alueelle. Joulukuussa Haukivuori hyväksyttiin mukaan ja opisto toimi nyt koko seutukunnalla.

Siilin kansalaisopisto syntyy ja kasvaa

Samanaikaisesti, kun Haukivuori vielä haki työväenopiston toimintaa kuntaan, pidettiin maalaiskunnan kunnanvirastolla tammikuun alussa vuonna 1971 Pieksämäen mlk:n sekä Jäppilän, Virtasalmen ja Haukivuoren kuntien neuvottelu. Tässä kokouksessa käsiteltiin jo jonkin aikaa esillä ollutta ajatusta näiden neljän kunnan yhteisen kansalaisopiston perusta-misesta.

Hanke jäi selvitysasteelle pariksi vuodeksi. Keväällä 1973 Pieksämäen mlk:n kulttuuri-lautakunnan aloitteesta valittiin oman opiston perustamista valmistelemaan työryhmä, mihin kustakin kunnasta tuli kaksi jäsentä. Jo pari viikkoa aikaisemmin oli esitetty neljän kunnan yhteisen kansalaisopiston perustamista. Työväenopiston rehtori Eero Mäkkeli totesi, ”että hallinnolliset, kulttuuriset ja taloudelliset seikat puoltavat maalaiskuntien oman opiston perustamista. Kun maalaiskunta vuonna 1967 tuli mukaan työväenopiston toimin-taan, oli alku vaatimatonta. Nyt se on moninkertaistunut eikä voi jatkua ilman päätoimisen henkilökunnan lisäämistä, mistä ympäristökunnat joutuisivat vastaamaan. Jos seudulle tulisi toinen opisto, saataisiin lisää valtion rahoitusosuutta sekä päätoimista henkilöstöä opistotoimintaan.”

Opetusministeriö myönsi 15.7.1974 uudelle opistolle perustamisluvan ja kouluhallitus vahvisti 8.8.1974 opiston ohjesäännön. Siilin kansalaisopisto perustettiin 1.9.1974. Eroa-minen työväenopistosta tapahtui hyvässä yhteisymmärryksessä ja jälkeenpäin ajatellen varsin sopivana ajankohtana, jolloin kuntalaisten kiinnostus opistojen tarjoamaan opiskelu- ja harrastustoimintaan oli selkeässä nousussa.

Kansalaisopiston toimistoksi ajateltiin aluksi entistä osuuskaupan kiinteistöä Maaselän-mäellä, mutta se sijoitettiin kuitenkin vastapäätä olevasta Maaselän Vuokratalot ry:n rivitalohuoneistosta opiston rehtorille varatun asunnon yhteyteen. Vuonna 1974 koko asunto saatiin opiston käyttöön, ja siinä toimittiin siihen saakka, kunnes opisto sai omat, nykyiset tilat uuden kunnanviraston yhteyteen vuonna 1989. Opiston työkausi alkoi 1.10. 1974. Ensimmäiseen johtokuntaan valittiin Haukivuorelta Irja Junni ja Johannes Ontronen, Virtasalmelta Saima Kalenius ja Armi Utriainen, Jäppilästä Maija Kauhanen ja Lauri Levä-nen sekä Pieksämäen maalaiskunnasta Viljo Häkkinen ja Seija Ruippo. Yhdyshenkilöinä olivat Vilho Juuti Jäppilästä, Sirkka-Liisa Kulju Haukivuorelta ja Eino Kortelainen Virtasal-melta. Johtokunnan ensimmäisessä kokouksessa valittiin opiston rehtoriksi maisteri Jussi Konttinen ensin väliaikaisesti työvuodeksi 1974-75 ja seuraavana vuonna vakinaiseksi. Konttinen toimi opiston rehtorina vuoteen 1991 saakka, jolloin hän traagisesti menehtyi työnsä ääreen johtokunnan kokouksen alkaessa 15.4.1991. Rehtori Konttinen kehitti voimakkaasti opistoa ja siitä kasvoi hänen aikanaan yksi laajan alueen nykyaikaisimmista maaseutuopistoista. Apulaisrehtori Juha Valve hoiti rehtorin tehtäviä keväästä 1991 alkaen aina lokakuuhun 1996, jolloin opistojen yhteiseksi rehtoriksi valittiin Marja-Leena Haimola.

Siilin kansalaisopiston henkilökuntaa ja päätoimisia opettajia

Opiston toimistoapulaiset vaihtuivat aluksi lähes vuosittain, kunnes syyskuussa 1978 apulaiskanslistiksi valittiin peräti 113 hakijasta Auli Jonninen Jäppiästä.. Hän hoiti virkaa vajaat 10 vuotta alkuvuoteen 1987, jolloin Marjaana Matilainen valittiin hänen seuraa-jakseen. Kaija Nousiainen oli valittu vuonna 1983 aluksi osa-aikaiseksi toimistovirkai-lijaksi. Vielä samana vuonna toimi muutettiin viraksi. Nykyisin virkanimike on kurssisihteeri.

Opisto toimi rehtorin ja tuntiopettajien varassa vain ensimmäisen vuoden. Toisin kuin työväenopistossa Siilin opisto lähti heti toimintansa alkuvuosina perustamaan rohkeasti päätoimisten opettajien virkoja. Enimmillään niitä oli samanaikaisesti kuusi. Ilmapiiri oli innostunut ja päätöksenteko kunnissa yksimielistä. Tämä kertoo myös siitä, että opintopiirit vakiintuivat nopeasti toiminnan alkaessa. Ensimmäisenä perustettiin Jäppilään syksyllä 1975 tilapäinen yhteiskunnallisten aineiden opettajan virka, johon valitun Pentti Hällin kieltäydyttyä tuli Annikki Saari. Haukivuorelle perustettiin samasta ajankohdasta tilapäi-nen tekstiilityön opettajan virka, johon valittiin Marja-Liisa Makkonen. Seuraava pää-toiminen virka täytettiin vuoden 1979 alussa, kun Erkki Lapista tuli opiston ensimmäinen teknisten aineiden opettaja. Virka vakinaistettiin seuraavana vuonna ja Lappi valittiin jatkamaan. Erkki Lappi on yksi innokkaimmista ja pitkäaikaisimmista molempien opistojen toiminnassa mukana olleista henkilöistä toimien päätoimisena opettajana, tuntiopettajana ja ollen sekä johtokunnan että kuntayhtymän hallituksen jäsen. Lapin jälkeen teknisten aineiden virassa on toiminut Jaakko Kräkin.

Työvuodeksi 1980-81 kouluhallitus hyväksyi tilapäisen musiikin aineiden opettajan. Virkaan valittiin useiden hakukierrosten jälkeen Taisto Vatjus. Seuraavana keväällä 1981 siihen valittiin soitonopettaja Juha Valve, ensin väliaikaiseksi ja myöhemmin vakinaiseksi. Juha Valveesta tuli opistoille pitkäaikainen opettaja, rehtorin tehtävien hoitaja ja hänestä seutukunta on muutoinkin saanut musiikin monipuolisen taitajan. Juha Valve eläköityi 31.8.2014 ja määräaikaisesti virkaa hoitaa Merja Jauhijärvi.

Yhteiskunnallisten aineiden opettajana toimi työvuoden 1983-84 Iiris Marianne Kuutti ja hänen jälkeensä vajaat kymmenen vuotta Irja Kihniä. Virka lakkautettiin 1990-luvun alkupuolella.

Kesällä 1985 valittiin opistoon kaksi tekstiilityön opettajaa Irene-Kalliokoski-Häkkinen ja Inkeri Repo.

Kuudes opiston päätoiminen virka oli taideaineiden opettaja, jossa vuodesta 1986 alkaen ehtivät toimia väliaikaisia ennen viran lakkauttamista Leila Hannele Keski-Korpi, Elisa Häkkinen, Marita Huotari ja Marja Pitkänen

Opiston hallinnon puolelta erityismaininnan ansaitsee maanviljelijä Viljo Häkkinen, jonka aloitteellisuus johti siihen, että työväenopisto aloitti toimintansa maalaiskunnan ja muiden-kin ympäristökuntien puolella. Hänellä oli myös jo varhain näky omasta opistosta, jonka puheenjohtajana hän ennätti toimia ennen kuolemaansa kolmisen vuotta. Pitkäaikaisia opiston johtokunnan jäseniä ovat olleet Seija Ruippo 12, Irja Junni 15, Maija Kauhanen 19, Saima Kalenius 10, Aulis Liukkonen 18 (pj) ja Marja-Leena Kääriäinen 18 vuotta. Vilho Juuti toimi Jäppilän yhdyshenkilönä 17 vuotta ja oli pitkäaikainen tuntiopettaja. Virtasalmen pitkäaikainen yhdyshenkilö, 16 vuotta, ja tuntiopettaja oli opettaja Paavo Lehtonen sekä Haukivuorella Ritva Tyrväinen 14 vuotta.

Siilin kansalaisopistossa on ollut runsaasti henkilöitä, jotka ovat toimineet tuntiopettajina yli 15 vuotta. Uskon, että ainakin osa nimistä tulee esille myöhemmin tämän juhlan ohjelmassa

Opiston luennoitsijoina on ollut joitakin varsin tunnettuja henkilöitä, mm. professorit Erkki Ala-Könni, Toivo Rautavaara, Osmo Hänninen sekä kirjailijat Mirjam Polkunen ja Mari Mörö.

Opistot yhdistyvät seutuopistoksi

Kuntien talous alkoi romahtaa 1990-luvun alussa. Pieksämäen maalaiskunta joutui ”sääs-tökuurille”. Jouduttiin tekemään mittavia rakenteellisia muutoksia mm. lakkauttamalla kou-luja sekä yhdistelemällä ja lakkauttamalla hallintokuntia. Henkilöstöä vähennettiin rajusti. Säästöjen kohteeksi suunniteltiin myös vapaata sivistystyötä ja Siilin kansalaisopisto joutui ”tulilinjalle”. Yhtenä säästökeinona nähtiin seutukunnalla toimivien opistojen yhdistäminen. Työryhmä alkoi selvittää yhdistämismahdollisuuksia. Maalaiskunnan taloudellisen tilanteen ohella kaupungissa oli ajauduttu siihen, että, opiston päätoimisen henkilökunnan työmäärä oli noussut aivan liian suureksi ja yhdistämällä voimavarat ajateltiin päästävän järkevään ratkaisuun molemmissa opistoissa. Selvitystyö alkoi syksyllä 1991 .Perustettuun työryh-mään valittiin kaupungista Timo Kauppinen, Eero Mäkkeli ja Martti Äijö sekä mlk:sta Juha Nousiainen, Hannu Hyyrinen, ja Juha Valve.

Vuosi selvitystyön alkaminen jälkeen Pieksämäen seudun liitto esitti jäsenkuntien kunnan-hallituksille opistojen yhdistämisestä siten, että uusi opisto voisi aloittaa 1.8.1993. Siilin opiston johtokunta yhtyi tähän näkemykseen. Opistojen yhdistämisellä oli arvioitu saatavan kokonaissäästöä n. 500.000 mk vuodessa, jos kaupunki toimii uuden opiston sijaintikunta-na. Myös merkittäviä toiminnallisia etuja kirjattiin. Jatkossa kuitenkin Siilin opiston johtokunta todettuaan, että 2/3 opiston opiskelijoista vastustaa yhdistämistä, muutti pari kuukautta aikaisemmin tekemänsä päätöksen ja asettui myös vastustamaan hanketta esittäen lisäksi, että jatkossa asiaa valmistelevaan työryhmään tuli nimetä myös opiston johtokunnan ja opistolaisyhdistyksen edustajat. Myöskään työväenopiston puolella ei oltu aktiivisia, vaan asiaa seurattiin oikeastaan vain katseella. Jo alusta alkaen oli tässä vaiheessa ja selvitystyötä jatkettiin pääasiassa kunnanjohtaja Keijo Tikan selvitysten pohjalta.

Seuraava vaihe yhdistämistyössä oli yhteisen rehtorin viran perustaminen. Jo huhtikuussa 1994 oli päästy periaatteessa yksimielisyyteen yhteisestä rehtorista, mutta sopimus hyväksyttiin vasta elokuussa 1995. Lokakuun alussa 1996 Marja-Leena Haimola aloitti opistojen yhteisenä rehtorina. Hänen ajoittain hyvinkin raskaaksi tehtäväkseen tuli opisto-jen johtamisen lisäksi viedä eteenpäin niiden yhdistämistä. Hän joutui tekemään työtään eri tahoilta tulevien kovin erilaisten paineiden ristitulessa.

Sekä kaupungissa että maalaiskunnassa toteutettiin vuoden 1997 alusta lukien hallinto-organisaatioissa opistoja koskevat merkittävät uudistukset. Maalaiskunnassa opiston johtokunnalle kuuluvat tehtävät siirrettiin laaja-alaiselle sivistyslautakunnalle ja kaupun-gissa koulutuslautakunnalle. Uudistukset todennäköisesti loivat suotuisamman maaperän opistojen yhdistämiselle. Kesti kuitenkin vielä viisi vuotta, ennen kuin ajatus yhdistämisestä oli kummallakin puolella rajaa riittävästi kypsynyt.

Hanke sai puhtia, kun uusi työryhmä, jonka puheenjohtajana toimi Jäppilän kunnanjohtaja Tenho Tiili, maalaiskunnan kunnansihteeri Anssi Nykänen, kuntien yhteinen koulutoimen johtaja Hannu Hyyrinen ja opistojen yhteinen rehtori Marja-Leena Haimola jatkoi selvitys-työtä. Ryhmä jätti loppuraporttinsa joulukuussa 1999. Pari vuotta kuitenkin vielä tuumattiin, kunnes vuoden 2001 lopulla tehtiin kaikissa kunnissa myönteiset periaatepäätökset ja ryhdyttiin hiomaan lupahakemusta ja tarvittavia sopimuksia. Pitkään selvitystyössä muka-na olleena voin omana näkemyksenäni todeta, että yhdistyminen lopulta mahdollistui kol-men tekijän yhteisvaikutuksesta: ensiksi hallintomalliksi valittiin kuntayhtymä ja ympäristö-kunnat saivat enemmistön uudessa kuntayhtymähallituksessa, toiseksi opistolle valittiin osuva ja neutraali nimi ja kolmanneksi huhtikuussa 2001 järjestetyssä tiedotustilaisuu-dessa esiintyneet – aiemmin saman yhdistymisprosessin käyneen hämeenlinnalaisen Vanajaveden opiston rehtori Pirkko Tanskanen ja KTOL:n toiminnanjohtaja ja Parkanon opiston rehtori Martti Markkanen vakuuttivat kuulijakuntansa yhdistymisen eduista ja poistivat siihen liittyviä pelkoja.

Lähes eläkeikään ehtinyt Pieksämäen Työväenopisto ja melkein kolmekymppinen Siilin kansalaisopisto olivat yli kymmenen vuotta jatkuneen selvitystyön jälkeen lopultakin yhdistyneet Pieksämäen Seutuopistoksi 1.1.2003. Ympyrä oli tavallaan sulkeutunut.

Pieksämäen seutuopisto toimi kuntayhtymänä vuosina 2003-2006. Kuntayhtymän rehtoriksi valittiin YTM Ville Porkola. Vuoden työskentelyn jälkeen Ville Porkola jäi virkavapaalle ja hänen virkavapaansa aikana rehtorin tehtäviä hoiti väliaikaisesti Jorma Juusonen.

Kuntaliitoksen yhteydessä v.2007 myös opiston kuntayhtymä purkautui ja opisto siirtyi Pieksämäen kaupungin ylläpitämäksi. Kaupunki teki myös hienon päätöksen saneeraamalla Laaksotie 47, entisen kauppaoppilaitoksen, ensimmäiseksi varsinaiseksi opistotaloksi.
Rehtori Porkola irtisanoutui virastaan ja uudeksi rehtoriksi valittiin KM Päivi Majoinen 1.1.2008.

Opiston toiminta laajeni kaupungin henkilöstön täydennyskoulutukseen, erityisliikunnan vastuutoimijaksi ja kaupungin maahanmuutto toimijaksi. Opiston ensimmäinen kansainvälinen kaksivuotinen hake käynnistyi v. 2010. Opisto on niittänyt valtakunnallista mainetta savuttamalla mm. Kansalaisopistojen liiton myöntämän kunniamaininnan luovuuskilpailussa ja OKM:n myöntämän laatupalkinnon v. 2010 laadukkaasta ja edistyksellisestä toiminnastaan.

Opiston hallinto siirtyi Kulttuurikeskus Poleeniin toukokuussa 2012. Opetustiloja jäi edelleen Laaksotielle ja opistotalo säilytti myös entisen nimensä. Opisto on löytynyt paljon uusia toiminnanmuotoja yhteistyössä Poleenin toimijoiden, Kulttuuritoimen ja kirjastotoimen kanssa.

Opistolle myönnetyissä valtionosuuksissa on toimintavuosien aikana ollut paljon murrosta ja vaihtelevuutta. Suurin muutos tapahtui 1980:lla, jolloin siirryttiin kustannusperusteisesta laskentatavasta suoriteperusteiseen yksikköhintaan. Ja nyt v. 2016 alusta alkaen yksikköhintoja on uuden rahoitusuudistuksen jälkeen enää yksi. Muutoinkin valtionosuudet ovat olleet valtion säästötoimien listalla ja myös Pieksämäen seutuopisto on niitä viime vuosina määrättyjen prosenttisuhteiden myötä menettänyt.

Opiskelijamäärä on ollut jatkuvassa kasvussa ja vuoropuhelu kurssisuunnittelussa kaupunkilaisten ja opiston välillä on luontevaa ja vilkasta. Opiston on hyvä jatkaa tästä lähtökohdasta uudelle vuosikymmenelle.